Uutiset

Uutislistaukseen

Marian_ilmestyspaiva.jpg

Saarna: Marian ilmestyspäivä 22.3.2020

22.3.2020 09.12

Tämän pyhäpäivän aiheena on enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymisestä. Tästä tulee myös juhlan nimi eri kielissä. Marian saamassa lupauksessa näkyy Jumalan armon koko rikkaus. Voit lukea tästä kirkkoherra Arto Penttisen tämän sunnuntain saarnan. 

Herran palvelijatar

Evankeliumi: Luuk. 1: 39–45

Luuk. 1: 39–45

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”

Saarna Pielaveden kirkossa

Sunnuntaipäiviä ei lasketa paastopäiviksi kristillisessä perinteessämme. Niin, tätä valoisaa juhlapyhää ympäröi paastonaika, mielenmuutoksen, katumuksen ja Kristuksen kärsimyksen muistelemisen aika. Tänään vietämme Marian ilmestyspäivää, joka antaa vahvan viittauksen yhdeksän kuukauden päässä olevaan jouluun. Juhlan kunniaksi alttari on tänään puettu ilon ja kiitoksen, pyhyyden ja puhtauden valkoiseen väriin. Suuren juhlan kunniaksi alttaripöydällä palaa kuusi kynttilää. On kuin viettäisimme joulua jo reilusti etukäteen.

Mutta onneksi jouluun on vielä yhdeksän kuukautta, ehkäpä enää silloin meitä ei uhkaa tartunnan saamisen pelko, mahdollinen ulkonaliikkumiskielto tai tämä nykyinen määräys, että enintään 10 ihmistä saa osallistua julkisiin tilaisuuksiin, tai ohje, jonka mukaan tämäkin jumalanpalvelus on toimitettava ilman kirkkotilassa läsnä olevaa seurakuntaa.

Kuulemassamme evankeliumissa kerrotaan kahden odottavan äidin kohtaamisesta. Toisin kuin me tänään, he saattoivat kohdata ilman metrin tai kahden turvaväliä. Ei heille toisaalta ollut tarjolla neuvolapalveluja eikä steriiliä ympäristöä synnyttämiselle. Mutta Elisabetia ja Mariaa sekä oman aikamme äitejä yhdistävät, ja kun kappale loppuun asti luetaan, kaikkia kristittyjä yhdistävät nämä sanat: ”Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” (Joh. 16:21–22)

Mekin elämme tätä elämäämme nyt näinä epävarmoina aikoina. Mielemme on täynnä odotusta. Mitä ihmettä tässä vielä tapahtuu? Milloin tämä on ohi? Koronaviruksen uhka on jo muuttanut meitä, ainakin jo nyt käyttäytymisen osalta. Emme saisi antaa pelolle valtaa, vaikka epätietoisuus täyt-tääkin mielemme. Emme saisi unohtaa Jumalaa ja hänen rakkauttaan.

Maria oli äidiksi tullessaan hyvin nuori nainen. Ei hän ollut kaiken nähnyt ja kokenut. Hän eli oman elämänsä epävarmoja aikoja, ja kuitenkin hänen nöyryytensä ja uskollisuutensa ovat tulleet meille kristityille esikuvallisiksi. Kuulemassamme pyhässä evankeliumissa kerrotaan kuinka Elisabet, josta sitten tuli Johannes Kastajan äiti, tervehti Mariaa: ”Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!” Hän myös eteenpäin katsoen kyseli: ”Kuinka minä saan sen kunnian, että Her-rani äiti tulee minun luokseni?”

Marian nöyryyden ja uskollisuuden hedelmällisenä maaperänä oli usko Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen. Maria ja Elisabet kävivät dialogia, jossa he kunnioittivat toinen toistaan, jossa he kunnioittivat Jumalaa. Tuossapa tarjotaan jalo esikuva meillekin. Myös meidän nykyihmisten olisi kilpailtava ennen kaikkea toinen toisemme kunnioittamisessa. Tämä korona-aika kyllä vaatii meitä antamaan tilaa ja olemaan silti kohteliaita, kättelemättä. Vaikka tämä aika johtaa meidät eristäytymiseen, on meidän silti ymmärrettävä elämämme yhteiseksi. Me olemme ja koko ihmiskunta on samassa veneessä.

Marian ilmestyspäivä on Kristus-keskeinen juhlapäivä. Elisabet kyseli: ”Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?” Anna-Maija Raittila on kirjoittanut seuraavan runon, jonka tahdon jakaa teidän kanssanne: ”Edelläkulkijani Kristus! Rohkaise minua, etten jättäisi kulkematta läpi, menemättä sisälle vihan kallioihin, kateuden ja katkeruuden luoliin, närkästykseni koloihin, syntini kaikkiin sokkeloihin.

Sinä voit muuttaa ne tunneleiksi. Läpikuljettaviksi. Sinä joka antauduit kiinniottajiesi vihan valtaan, joka laskeuduit alas tuonelaan ja kuolemalla kuoleman voitit, rukoile nyt kanssani, rukoile pimeydessäni, Kristus!

Ole lähelläni nyt, kun tunnelin toinen pää ei vielä näy, kun sovituksen mieli ei ole vielä kypsynyt itsessäni tai toisissa – että tavoittaisin yhteyden Isän sydämelle.”

Omalla tavallaan tähän johtavat myös vanhan Kristus-hymnin sanat: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:5-8).

Jeesus Kristus on Jumalan täydellisen armon täydellinen ihme. Vain hän on Herra ja kuitenkin hän palvelee. Hän on luvannut olla läsnä kaikkina päivinä, tänään ja huomenna ja ylihuomenna. Vain hän Herra, mutta hän syntyi veljeksemme, ja kutsuu meitä ystävikseen. Vain hän on synnitön ja hän ottaa kantaakseen koko maailman synnin. Hän on ainoa turvamme, kun Jumala kysyy syntiseltä ihmiseltä: ”Missä sinä olet?” Jumala siis kysyy, missä sinä olet suhteessa Luojaasi? Mikä on suhteeksi Vapahtajaan, joka sanoo: ”Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Minä olen tie, totuus ja elämä.”