Laukkalan kirkon vaiheita

Kun puhutaan Laukkalan kirkon historiasta, olisi minusta asetettava kysymys, miksi Laukkalaan on ylipäätään rakennettu kirkko. Juuret kirkon rakentamiseen periytynevät aina 1800-luvulle, jolloin maallista ja kirkollista valtaa ei vielä ollut eriytetty. Kirkon merkitys sen ajan ihmisille oli silloin paljon merkittävämpi kaikin puolin kuin tänä päivänä. Ihmiset kävivät kirkossa paljon enemmän, vaikka liikkuminen olikin paljon vaikeampaa kuin nykyisin, mutta olihan ihmisillä silloin aikaa.

Pielaveden kirkkoon kuljettiin tiettävästi kaukaa Kiuruveden puolelta,soudettiin veneellä Rytkyn- ja Savijärven halki, kuljettiin jalkaisin maakannaksen poikki Pielaveden Savijärven rantaan, josta mentiin taas ve-neellä Savonniemeen, josta lähti laiva kirkolle. Tai voitiin soutaa kirkko-veneellä perille asti, jossa sitten mahdollisesti yövyttiinkin.

Myöskin ruumiiden kuljetus kirkonkylään asti oli ainakin kesäaikaanmelkoisen hankalaa, joten ei ihme, että kansa alkoi haluta omaa kirkkoa ja  hautaus-maata.

Hautausmaahanke lähti toteutumaan 22.3.1926 pidetyssä kirkkovaltuus-ton kokouksessa, joka asia vielä vahvistettiin 19.6.1927, jonka seurauksena virkatalolautakunta möi seurakunnalle n.s. Juusonkankaasta 2 ha maata, joka kuului kappalaisen virkataloon yhteishintaan 500 mk. Tällä päätöksellä varmaankin oli ratkaiseva merkitys myöhemmin ratkaistavaan kirkon paikkaan.

Itse kirkon rakentaminen sitten myöhemmin ei kuitenkaan ollut mikään läpihuutojuttu, sillä jo 1859 oli kirkkoa kaavailtu joko Hangaslahteen Järvenpään tiehaaran seutuville tai Vaaraslahteen. Suomen itsenäistymisen aikoihin ponnahti esille sellainen vaihtoehto, että seutukunnalle syntyisi Sulkava-keskeinen seurakunta. Tämä olisi haudannut lopullisesti haaveet Laukkalan kirkosta, alkoi kilpajuoksu ja vastahyökkäys.

Lutilla pidetyssä kokouksessa valittiin 3-miehinen toimikunta viemään asiaa eteenpäin. Toimikuntaan valitiin kauppias Hiski Penttinen sekä maanviljelijät O.V.Tikkanen ja Aatte Penttinen. Tämä ilmeisesti ensimmäinen näkyvä hanke ei vielä johtanut kirkon rakentamiseen, mutta äsken mainitun hautausmaan saantiin sillä kuitenkin saattoi olla vaikutusta.

Seuraava vakava yritys tehtiin Laukkalan nsn talon kyläkokouksessa syyskuussa 1935. Valittiin 5-miehinen toimikunta, joka jo samana päivänä laati kirkkovaltuustolle anomuksen kirkon rakentamiseksi hautausmaan läheisyyteen. Tässä asiassa on merkillistä, ettei se koskaan tullut kirkkovaltuuston käsittelyyn asti, ilmeisesti rovasti Levander ei jostain syystäenää ollut kiinnostunut uudistuspyrkimyksistä.

Mutta sitten puuttuivat tarmokkaat naiset asiaan. Kevättalvella 1937 Yläpihan Oili Tikkanen ja Hanna Penttinen tapasivat jälkimäisen kotona Lutilla ja päättivät, että kirkkohanke on pantava käyntiin. Jo seuraavalla viikolla Antti Nousiaisella Aholassa pidetyssä Pohjois-Pielaveden Marttojen ompeluillassa päätettiin ryhtyä asiaa joukolla ajamaan, minkä johdosta jopa kirkkovaltuuston kokouksessa hanketta kutsuttiin "Marttojen rukoushuonehankkeeksi".

Marttayhdistyksen johtokuntaan kuuluivat tuolloin pj Hanna Penttinen Lutilta, siht. Oili Tikkanen Yläpihasta, sekä jäseninä Anna Penttinen Jauhialasta, Maria Rissanen Sääskiniemestä, Laina Tossavainen Haippolasta ja Tyyne Kämäräinen Osuuskaupalta. Päätettiin kerätä kansalaisadressi, johon kertyi 342 allekirjoitusta Laukkalasta ja ympäristökylistä. Hankkeesta tuli niin mittava, ettei sitä enää kirkkovaltuustossa voitu sivuuttaa.

Silloinen rovasti Levander ei edelleenkään ollut kovin suopea hankkeelle, ja Järvenpään isäntä A.H Pietikäinen oli saanut nimien keruun aikana pap-
pilassa käydessään kuulla rovastin päivittelevän :"Jaa,jaa,kyllä minä tiedänmitä A.H.Pietikäinen meinaa,mutta ei niitä kirkkoja joka kylään. "Ilmeisesti rovasti pelkäsi hankkeeseen liittyvän oman seurakunnan muodostamisen. Rovasti Levanderin kanta muuttui kuitenkin myöhemmin myönteiseksi.

Kesäkuussa asia eteni aimo askeleen kun kirkkovaltuusto antoi asian val-mistelun kirkkohallintokunnalle kesäkuussa 1937.Avuksi kutsuttiin Lauk-kalasta Aatte Penttinen,A.H.Pietikäinen ja Eljas Laukkanen (Haippola). Kirkkoa varten hankittiin Lassi Niskaselta puolen hehtaarin tontti hintaan 6000 mk ja tammikuussa 1938 kirkkohallintokunta antoi kunnan rakennusmestari Emil Ikäheimon tehtäväksi laatia rukoushuoneen piirrustukset.

Alkuperäinen ajatus oli, että rakennettaisiin vain vaatimaton puurakentei-nen rukoushuone, johon tulisi yksi tilava sali sekä kaksi huonetta ja keittiö, mutta Ikäheimo sai aikaan sen, että Laukkalaan rakennettiinkin kirkko.

Kun asiaa oli seurakunnan elimissä pohdittu, tultiin siihen tulokseen, että oli kuitenkin järkevää  rakentaa ensimmäisten piirustusten mukainen tiili-
kirkko, jonka mallin Ikäheimo oli omaksunut Heikki Klemetin teoksesta Suomalaisia kirkonrakentajia.

Kirkkohanke oli saanut kansanliikkeen luonteen ja aiemmin mainitun tontin oston rahoitti 30 henkilön kyläläisjoukko.

Kirkon rakentamisesta pyydettiin urakkatarjoukset, mutta kirkkovaltuusto piti niitä liian kalliina ja päätti palkata rakennusmestarin rakentamaan sitä tuntipalkalla ja osaurakoilla. Toukokuun lopussa 1939  rakennustoimikunta valitsi rakennusmestariksi kuopiolaisen K.H.Penttisen 4500 mkn kuukausipalkalla ja Fr.Mykkäseltä Vaaraslahdesta päätettiin ostaa 75 000 tiiltä.

Rakennustyöt alkoivat 1.6.1939 ja perustuksia tehtäessä voitiin todeta, että kirkko saatiin rakentaa kalliolle.Muurareina olivat Adam Jääskeläinen Saarelasta ,joka oli paikkakunnalla tunnettu muurari" Uatu Jiäskeläinen" ja Paavo Jauhiainen toisena.                                                                              

Tiiliä tarvittiin loppujen lopuksi lähes 100 000 kpl ja töissä oli kaikkiaan 15-20 miestä. Juhlallinen peruskiven muuraus oli 20.8.1939, jolloin oli muurattu jo lähes puolet seinistä. Ajankohta venyi peruskiven laskemispuheenpitäjän, lääninrovasti Väinö Malmivaaran kiireistä. Tilaisuus kokosi paikalle lähes 400 henkisen yleisön.

Lokakuun harjannostajaisia varjostivat voimakkaasti muuttuneet maail-mantapahtumat, monet rakennusmiehet olivat joutuneet lähtemään ylimää-räisiin kertausharjoituksiin ja tunnelmat olivat sen mukaiset.

Aatte Penttinen mainitsi puheessaan mm että "Tarkoitus oli rakentaa tästäHerran temppeli, mutta taitaakin tulla ryssän hevostalli."Rakennustyöt keskeytettiin 4.11.,jolloin muuraustyöt oli saatu loppuun ja katto päälle mutta kaikki sisustustyöt puuttuivat.

Talvisodan aiheuttaman keskeytyksen jälkeen töitä jatkettiin kesäkuussa 1940 rakennusmestari Emil Ikäheimon johdolla. Kirkon penkit teki paikan päällä Pekka Laukkanen, josta tuli myös kirkon ensimmäinen vahtimestari ja joka pääsi asumaan kirkon yhteyteen rakennettuun pieneen asuntoon.

Kirkon lämmittämiseksi rakennettiin neljä uunia, jotka kuitenkin vuonna 1945 vaihdettiin rautaisiin kaminoihin.

Kirkonkelloista isomman on hankkinut seurakunta, mutta pienemmän kellon hankkimiseen testamenttasi rahat Taipaleen talon 26 vuotiaana, vain yhdeksän päivää talvisodan päättymispäivän jälkeen keuhkotautiin meneh-tyvä Kauko Penttinen. Tässä kellossa lukee:"Kertoele kaiullasi,rauhaa rin-taan ihmisten,soita sielut Luojan luo,taivaan ikikirkkauteen.v1939 lahja Kauko Penttinen, Lokomo Tampere.

Isossa kellossa teksti: Kumahtele kutsuele kansaa sanan kuulohon, muis-tuttele matkamiestä, käytävä on kuolohon.v 1939 Lokomo Tampere.

Kellot painavat yhteensä noin 700 kg ja ovat tiettävästi suuremmat kuinPielaveden pääkirkon kellot.

Kun kellot kesäkuun 29. ja 30. päivän välisenä yönä saatiin nostettua tor-niin, piti niitä tietysti kokeilla vaikka oli yö ja kello oli 2. Perimätiedon mukaan toimenpide aiheutti lähistöllä yöjalassa olleille melkoisen häiriön.

Ensimmäisen kerran soitettiin kelloja virallisesti jo samana päivänä sanka-rihautajaisissa  ja ensimmäiset kuolinkellot niillä soitettiin Hernejärvenvain kaksivuotiaana kuolleelle pojalle Pauli Einari Varikselle 1.7.

Ensimmäinen Jumalanpalvelus kirkossa pidettiin 24.11.1940, jolloin paikalle oli tullut kuulemma 520 henkilöä, on tainnut Pielaveden kirkon ahtaus tulla todeksi Laukkalassakin. Ensimmäinen kirkossa avioliittoon vihitty pari oli Bertta ja Eevert Kaikkonen joulukuussa.

Kirkon varsinainen vihkimisjuhla pidettiin jatkosodan takia vasta 26.8.1942 ja vihkimisen suoritti asessori Erkki Kurki-Suonio.

Kirkkoon hankittiin aluksi valmistumisvuonna 2-äänikertainen pedaaliharmooni, joka vuonna 1957 korvattiin 12-äänikertaisilla Kangasalan urkutehtaan uruilla.

Alttaritauluna toimi neljän ensimmäisen vuoden ajan kullattu puuristi. Talvella 1945 tilattiin karttulalaiselta taiteilija Hilja Karolalta alttaritaulu, joka esittää Jeesusta Getsemanessa.Taulu valmistui suunnitellun mukaisesti, kehykset teki Tuure Auvinen ja niiden kultauksen suoritti taiteilija Karola itse. Taulun vihkiminen tapahtui pitkäperjantaina 30.3.-45.Taulu on kopio saksalaisen Heinrich Hoffmanin maalauksesta ja tällaisia kopioita on Suomen kirkoissa puolenkymmentä, yksi on myös Portaanpään kristillisen kansanopiston juhlasalissa.

Alttaritaulun hankkimisen yhteydessä heräsi ajatus saada kirkkoon muutakin somistusta, ja niin tilattiin taiteilija Karolalta parvekkeen reunaan "Kylväjä","Hyvä Paimen" ja "Tuhlaajapoika"-maalaukset noin 12-13 000 mkn hintaan.Lopullisesti Järvenpään isäntä A.H.Pietikäinen, eräs koko kirkkohankkeen vahvimmista miehistä lahjoitti maalaukset. Laukkalan kirkko oli saanut suurinpiirtein sen ulkonäön mikä sillä nykyisinkin on. Tärkeimmät myöhemmät muutokset ovat keskuslämmityksen laittaminen vuonna 1969 pidetyn remontin yhteydessä sekä v 1973 valmistunut seurakuntasali, jota laajennettiin vuosina 1986-87.Aivan viimeisin kirkon kuntoon kohdistuva toimenpide on juuri päättynyt ikkunapokien ulkopuolinen maalaus, jonka tekivät Väinö Väänänen ja Marja Oksanen. Vuoden 1969 remontista voitaneen kertoa eräs hauska juttu, jonka remontissa mukana ollut appeni ja silloinen suntio Eemil Pulkkinen kertoi.

Kun keskuslämmityksen nesteeseen päätettiin laitta  mahdollisen jäätymisuhan poistamiseksi melkoinen annos pakkasnestettä ja kun silloinen osuuskaupan myymälänhoitaja Santeri Kämäräinen keskellä heinäkuun kovimpia helteitä tilasi keskusliikkeeltä 200 litran tynnörin auton pakkasnestettä oli sieltä epäilty myymälänhoitajan sieluntilaa. Olivat kuitenkin rauhoittuneet kun Kämäräinen oli antanut selitykseksi kirkon rakentamisesta johtuvat tarpeet ja sanonut että mahdollisimman pian vielä.

Olen tähän yrittänyt koota asioita, jotka vaikuttivat Laukkalan kirkon syntyyn ja mahdollistivat sen rakentamisen. Olen kokoamassani historiikissä maininnut myös joitakin nimiä, jotka ovat käyttämissäni lähteissä myös mainittu. Mielestäni ei ole ehkä syytä korostaa kenenkään yksittäisen ihmisen roolia kirkon aikaansaamisessa, luulen että jos tämä olisi meidän aikanamme toteutumassa, nimitettäisiin sitä seutuhankkeeksi, sen verran sen takana oli Laukkalan ja sen ympäristön ihmisten todellista halua ja tarvetta saada sen ajan tärkein palvelu, jumalanpalvelus ja hautaustoimi lähemmäs ja kaikkien ihmisten saataville. Nämä piti saada lähipalveluksi kuten nyt sanottaisiin. Meidän on myös syytä muistaa, että sen hetkinen seudun väestöpohja oli ihan erilainen kuin nyt. Yksittäisten henkilöiden roolin korostamisessa on vaarana käydä niin kuin tämän kirkon peruskiven muuraustilaisuudessa, jossa puheissa kovasti kiitettiin rakennustoimikunnan miehiä. Tällöin totesivat paikalla olleet hankkeen alulle panneen marttayhdistyksen naiset, että taas kävi toteen se, että nainen vaietkoon seurakunnassa.

Lähdeaineistonani olen tässä käyttänyt Pentti Miettisen toimittamaa Lauk-kalan kirjaa sekä Ensio ja Orvokki Niskaselta saamaani  Martti Martikaisen painamattomasta Laukkalan historiaa lähinnä uskonnollisessa mielessä-teoksesta tehtyä koostetta.

Lienee vielä lopuksi syytä luetella ne kirkon palvelijat, jotka ovat 70 vuoden aikana eri tehtävissä olleet selvästi nimettyinä Laukkalan kirkkoon.

Pappeina täällä ovat toimineet Martti Martikainen 1945-46, Kaarlo Niininen 1946-57, Urpo Kokkonen 1957-59, Osmo Töyry 1959-63 ja Pertti Juvonen 1963-66.Oikeastaan ainoa kanttori on ollut Ilmari Saastamoinen, alkuaikoinaharmoonia soitti opettaja Elsa Laukkanen (o.s. Karttunen).

Suntioina ovat kirkon olemassa olon aikana toimineet: Pekka Laukkanen,Aapeli Laukkanen, Eemil Pulkkinen, Orvokki Niskanen ja Ensio Niskanen.

Haluan lopuksi kiittää menneitä sukupolvia ja kirkkoamme eri tavoinpalvelleita henkilöitä. Toivon myös, että me, nykypolven edustajinaosaisimme arvostaa tämän rakennuksen merkitystä seudullemme jasen ihmisille.

Timo Laukkanen kirkon 70-vuotisjuhlassa 6.6.2010